Bruno tuli tänään uuteen kotiinsa pysyvästi!
Poika ei pahemmin aristele uusia tuttavuuksia, muutama haukahdus saattaa kuulua mutta muuten poika heiluttaa häntää ja ottaa uudet ihmiset avosylin vastaan. Bruno tuli muuttopäivänä joten kämppä oli sotkussa mutta koiraa se ei haitannut. Bruno oli mukana muutossa kokoajan ja seurasi tarkasti missä oli mitäkin ja mitkä laitettiin mihinkin. Hassua katsoa vanhoja kuvia joissa meillä on pienempi koira ja jonka kasvot ovat kapeat ja sirot ja nyt katsoessani omaa koiraani se on jykevä mutta kaunis. Kyllähän siinä pienet kyyneleet tirautti kun tajusi että vihdoin pitkään aikaa hinguttu toive toteutui ja sain koiran. Liittyihän koiran hankkimiseen melko paljon työtä ja elämän muutosta, mutta vihdoin ja viimein sain oman Bruno pojan!
Poika ei pahemmin aristele uusia tuttavuuksia, muutama haukahdus saattaa kuulua mutta muuten poika heiluttaa häntää ja ottaa uudet ihmiset avosylin vastaan. Bruno tuli muuttopäivänä joten kämppä oli sotkussa mutta koiraa se ei haitannut. Bruno oli mukana muutossa kokoajan ja seurasi tarkasti missä oli mitäkin ja mitkä laitettiin mihinkin. Hassua katsoa vanhoja kuvia joissa meillä on pienempi koira ja jonka kasvot ovat kapeat ja sirot ja nyt katsoessani omaa koiraani se on jykevä mutta kaunis. Kyllähän siinä pienet kyyneleet tirautti kun tajusi että vihdoin pitkään aikaa hinguttu toive toteutui ja sain koiran. Liittyihän koiran hankkimiseen melko paljon työtä ja elämän muutosta, mutta vihdoin ja viimein sain oman Bruno pojan!
Brunon kanssa lenkkeiltiin tänään pariin otteeseen, poika kävelee oikein kiltisti narussa ja kuuntelee hyvin, vaikkakin on pieni remmi riehuja. Nuoreksi löytökoiraksi Bruno on harvinaien avoin ja ihmisrakas sekä luottavainen muksu, vaikkakin sen leikki on välillä vähän rajua, mutta ei poika koskaan pahaa tarkoita. Isoveljeni kävi myös tervehtimäsä uutta perheen jäsentä, ja tykätyihän sekin koiruuteen. Sukulaiset on tulossa innoissaan katsomaan koiraa, ja uskon että Bruno ottaa jokaien avosylin vataan.
Bruno sai myö lahjan äidiltä joka oli suloinen pehmonalle, eikä siihen sekuntia pidempään mennyt kun Bruno päätti että nalle on söpömpi ilman päätä ja niin se pää lähti turhankin helposti. Brunolle tosiaan ei kannata pehmoleluja antaa ellei halua niitä ilman pumpuleita takaisin! Pallot on kuitenkin parhaita, ne pyörii ja niitä on kiva jahdata... paitis että pojan leuat taitaa olla turhan kovat sen oman aivokapasiteetin älyämiseksi sillä meidänkin futispallot menetti muotona ja on nyt muodon lettu, mutta ai että poika tykkää siitä!
Kepit on myös kivoja mutta vinkulelut on hiukan pelottavia pojan mielestä. Bruno on myös kova kuuntelemaan ja ilmehtimään kun sille puhutaan. Bruno on keskikokoinen koira mutta sen suu on todella suuri, joten futispallojen pitää olla isoja jos niitä vastusta haluaa. Roskia viedessä poika jäi pihaan yksin ja kyllä se jo omistajana tunnisti kun uikutti ja haukkui perään, ja takaisin tullessa oli vastassa märät pusut! Tästä pojasta tulee todellinen mamin lellikki ♥
Ensimmäinen yö tiedossa, mutta eiköhän Bruno hyvin nuku vieressä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti