Jussi

Vietettiin pojankanssa juhannus kahdestaan, ei mitään sen erikoisempaa tehty. Tuijoteltiin elokuvia ja käytiin lenkeillä ja pihalla riehuttiin. Varsin tylsä mutta kaiketi vaihteleva jussi.
Brunonkanssa tuli touhottua ja poika nukku sylissä kun elokuvia katseltiin ja syötiin ittemme ähkyyn. Ainoa vaan ettei kannata jättää viinirypäleitä lattialle kun käy vessassa sillä poitsu niitä veteli onneissaan suuhunsa!
Leikattiin myös pojan kynsiä vähän, harvinaisen epämiellyttävää hommaa mutta kyllä pienen väännön jälkeen antoi leikata kynnet. Vähän huono sää kieltämättä oli, vettä satoi välillä ja välillä paistoi aurinko, mutta mikäs siinä sisällä ollessa.
Kuvassa olin tilannut juhannuksen kunniaksi roskaruokaa ja Bruno kurkki pöydälle jos jotain irtoaisi. Kyllähän sitten muutaman ranskalaisen poika saikin.
Ääniä kuului paljon ja pihalla ollessa saikin aina haukkua kun joku örvelsi asemalla, tosin päivä oli ihan hiljainen, porukka taisi olla viettämässä kotonaan juhannusta mutta iltaa kohden sitten alkoi humalaisia tulemaan ja alkoi myös pojalla kuoro. 

Mutta kuten sanoin, poika sai rähjätä ulkona ja välilläkun tuli liian kova ääninen huutelija asemalle oli poika samantien ikkunassa. (Omistaja tainnut olla hiukan laiska kun jouluvalotkin vielä ikkunassa! mutta ne on siellä valmiina joulua varten, ja kohtahan se joulu taas ovella koputtaakin!) Tämän Bruno on oppinut kun sohvalla istunut ja vilkaissut ikkunasta ulos, että siitäkin näkee hyvin pihalle ettei aina tarvitse juosta ovelle!
Bruno sai myös juhannukseksi uuden lelun, tosin se lelu oli niin kiva että pallo revittiin ensimmäisenä irti ja sitten sillä pystyi leikkimään. En tiedä rakastaako toi koira palluja niin paljon että ne revitään riekaleiksi vai onko sillä vihasuhde niihin? Lisäksi poika sai hodari luun ja mussuttanut siä sekä siankorvan. Brunolle isä osti Hirven potkaluun mutta en vielä antanut sitä pojalle koska ulkonahan sitä pitää syödä ja nyt on ollut niin huono sää, mutta kyllä se vielä kesän aikana saa sen mussuttaa!
Jahka säät paranee niin lähdetään pojan kanssa vähän juna matkoja kokeilemaan ja rantailemaan, katsotaan mitä poitsu sanoo julkisista, räyhäämistä on saatu vähemmälle muttei kokonaan pois vieläkään. Bruno on ollut oikein kiltisti ja ollut mukana uusien huonekalujen laittelemisessa ja kokoamisessa, tarkka poika!

Oh boy..

Oltiin 30.5 Zombie Walkissa Marin kanssa ja olihan se poikakin sitten puettava siihen omaan maalilla tuhrittuun paitaan, ja olihan se poika komea sillä paidalla keskellä pihaa seistessään ja poseeratessa. Olihan se aluksi inhottavan tuntuinen päällä mutta kiltisti se sitten päällä pysyi.

Hetki taas kulunut viimeisestä postauksesta, mutta täällä olemme nauttineet Brunon kanssa lomasta ja lenkkeilystä. Brunon lenkit tosin ei ole niin pitkiä tutkimuksia ollut koska omajalka on siinä kunnossa ettei sillä pitkälle kävellä, mutta Bruno on tajunnut pointin eikä kiukuttele, vaikkakin välillä pihalla se juoksee itsensä pökerryksiin. Kaupassakin käytiin uuteen otteeseen ja kioskilla, Bruno istuu nätisti ja odottaa koska lähdetään uudelleen liikkeelle, ainoa suuri ongelma on yhä edelleen remmissä räyhääminen. Vaikka kaupan edessä sen pitäisi odottaa ja koira menee kauempana kyllä se alkaa jälleen kovistelemaan. Lenkeillä taas koiran naksut ei enää kiinnosta kun koira tulee vastaan vaan makkaraa on tälläkertaa vain oltava pojalle tarjolla. Eikä Bruno myöskään ilahtunut kalastajasta joka loikkasi eisin joenpenkereeltä tieltä. Tulihan siinä pojalla säpsy ja taas räksytettiin. Mutta todistettua on, että humalaiset miehet eivät tule lähellekkään kun Brunoa kuljettaa ulkona. Poika on kovin pörhössä ja rinta edessä muristen muttei se yritä päälle käydä, tottakai remmi pakko kireällä olla että muutkin uskoo sen olevan vaikutusvaltainen herrasmies. 

Kirkonkellotkin on nyt kuultu ja kyllä se poika niille koreasti lauloikin. Harvemmin Bruno ulvonut on, enemmänkin se haukkuu pienellekkun rusahdukselle pimeällä ulkona ollessaan, tai sitten jos tiellä menee joku ohi.
Myöskin ensimmäinen ukkonen on koettu nyt yhdessä, ja ei voi sanoa, vanha koira tutisi ja läähätti paniikissa jylinää mutta Bruno otti lungisti syömällä luuta ja nukkumassa vaikkakin silmät välilllä aukeni kun jylisi kovempaa. Omistaja tosin oli vähän säikympi mutta ei se poikaa kiinnostanut. Rakeet tosin oli ihmeellisiä ja niille oli syytä haukkua kun ikkuna rätisi. Mutta sitten juostiin makkariin sänkyyn turvaan kun imuri meni päälle.
Pojalle pitäisi keksii jonkunlainen lelu jota se ei mahdollisesti saisi samantien hajalle. koska niin pienet kun isotkin pallot on tuhottu.

Suurimmat ongelmat arjessa taitaa olla toisille koirille äriseminen, vaikka se on jo laantunut on se silti voimakkaasti läsnä. Jossei pojasta saa sitä kitkettyä itse, katsotaan jos kokeiltaisiin koira koulua jos vaikka saataisiin pojalle kaverikin ettei aina tarvitse leikkiä omistajan kanssa. Hetikun tulee lämmintä niin lähdetään pojan kanssa uimaan ja jalan parantuessa mennään pellolle ja metsälle kuvailemaan poikaa. Arki menee rennoissa meiningeissä!

all foto © Keprex 2015
no copy ~

summer.

Kesäloma alko sateisissa meiningeissä mutta ei se meitä haittaa!
Loma tosiaankin alkoi ja Brunonkanssa on touhotettu vähän sitä sun tätä. Pitkiä lenkkejä on tehty ja leikitty enemmänkin, tosin pieni ongelma oli kun isoveli tuli käymään ja toi Brunolle HauHau-championin siansääriluun tuliaiseksi, mutta poika sitten päätti purra koko luun tohjoksi ja mussuttaa sitä, tuli siinä pieni oksennus show lenkeillä mutta onneksi ei sen ihmeempää tapahtunut.
Remmiräyhääminen on kokoajan paremmin hallinnassa, toki isot rotikka urokset on vielä melkonen ongelma, mutta yleensä namipalat onnistuu vaijentamaan tämänkin tollon. Ongelma tosin on vain kävellä suroaan kun haluaisi ne namit samantien kädestä tai taskusta, mutta ainakaan räyhäämistä ei juurikaan enää esinny. Ihmisiä Bruno on aina moikkaamassa yleensä häntäheiluen, vaikka välillä tuleekin vastaan epäilyttäviä hiippareita joille vähän muristaan mutta kylläsekin loppuu pienellä torumisella. Kauppaankin päästiin pojankanssa menemään, ja ajattelin että se pistää metelin kun se jää yksin odottamaan, mutta hienosti se siellä istui ja odotti ihan hissuksiin.

Ollaan vähän kokeiltu erilaisia ruokia mitä se on tottunut saamaan, mutta Pitahaya oli niin erikosien näkönen että se kiinnostui siitä enemmänkin. Makkara oli alussa aika kovasana, joten nyt olen koittanut vähentää makkaran syöttämistä ja ostanut ihan koirille tarkotettuja naksuja ja raksuja. Odotellaan lähetystä hämeenlinnasta että voidaan jättää raksut vielä vähemmälle ja syöttää kunnon lihaa, lohta ja muutavastaavaa riisin seassa. Bruno tosin on siitä erittäin herttainen, että jos kurkku tippuu pöydältä niin se löytää samantien paremman suun kuin roskiksen. Bruno ei todella kamalasti nirsoile siitä mitä se pistää poskeensa, joten siksi on pakko olla lenkeillä kokoajan skarppina ettei se nyt ihan mitä tahansa suuhunsa tunge. Tosin sitruuna ei maistu pojalle. Sellaisen se sai suuhunsa ja aivasteli ja irvisteli sitten aikansa koska pahaahan se varmasti oli! Tosin, herkkupepulle ihan oikein.

Kesäloma alko joten päätettiin sitten kokeilla vähän erinäisiä temppuja, meillä on kyproksilevyjä ja niillä vähän hypitty ennenkuin saan jotain parempaa hankittua, ja niitä se tykkää loikkia, tosin jos niitä on kaksi päälekkäin se ei oo enää kivaa, silloin kiva on loikata seisomaan siihen nelintassuin ja odottaa namipalaa. Juokseminenkin on tosi kivaa, vaikka lenkki olisi miten pitkä tahansa, aina pieni loppuspurtti ulkosalla lenkin jälkeen on parasta! Portilla päästän sen aina vapaaksi ja kuuluu vain suhahdus kun se juoksee pihalle innoissaan ja siinä kymmenisen minuuttia se jaksaa riehua ja rällästää ennenkuin se kaipaa enemmänkin rapsuttelua ja vettä. Tässä kesän aikana on tarkotus vielä saada se opetettua kulkemaan vierellä ilman remmiä nätisti, hyppimään vähän korkeampia esteitä ja vainua oppimaan. Kesä on vasta alussa ja poika tykkää iltasin haukkua ulkona ja nauttia elämästä! 

all foto © Keprex 2015
no copy~!