YA!

Siitä on hetki kun viimeksi kirjoitin, ja kirjoitin remmiräyhäämisestä, joten pysytään samassa aihe alueessa. Ollaan treenattu Brunon kanssa vähän sitä sun tätä. Poika tottelee hyvin nimeä kun sitä pitää ulkona vapaana, se saa aina hepulin kun pääsee lenkin jälkeen vapaaksi ulos ja kun tulen koulusta kotiin. Miksi pitää koiraa kiinni kun sitä voi katsoa että se pysyy pihassa. Bruno oli vain aamulla niin laiska ettei jaksanut edes ulos tulla ilman pakotusta.. onneks penska kun sai jäädä nukkumaan..
Bruno osaa myös pihalla ollessaan tunnistaa sanan 'sisälle' ja menee ovelle kiltisti odottamaan. Poika oli myös erittäin hieno kuvauksen kohde, poika oli paikoillaan ja tykkäsi telmiä ja esiintyä kameralle, ja sain aivan mahtavia kuvia pojastani. Viikonloppu meni rennoissa meiningeissä, kävin vanhalla talollani hakemassa julisteita ja vaatteita, pojan odotellessa kiltisti. Muuten viikonloppu menikin melko rennoissa meiningeissä. 

Saavutuksia on kuitenkin jo hankittu. Luin muutamia blogeja ja päätin kokeilla remmiräyhäämisen estämiseksi namipaloja. Makkaroita ja kaupasta ostettuja namipaloja, ja tämä herkku napa vetää mitä vain ja kaikki ruoka on erittäin hyvää. Joten otin nameja taskuun lenkin ajaksi. Palkitsin Brunoa kun se kulki nätisti vieressä pyytämättä remmi löysällä, opettaen että remmissä ei vedetä. Koirat on kuitenin suurin ongelma. Ihmisiä tullessa vastaan poika heiluttelee häntäänsä ja on valmis ottamaan rapsutuksia, vaikkakin jotkut on pelottavia kun ryömii ryteikössä. Ennen kun koira tuli vastaan alkoi rähinä, ja Brunoa oli vaikea viedä eteenpäin koska se halusi koiran luokse ja Brunolla on voimaa. Joten suoraan kävely on hitusen hankalaa ja siinä sitten koitat olla ihmisten silmissä hallitsevana koirasi kanssa. Ei siinä, tiedän ettei poika pääse otteesta mutta ei se kivaa ole minulle eikä koirallekkaan kiskoa sitä eteenpäin ja torua jatkuvasti ettei se räyhää. Jopa pienet koirat ovat räyhäämisen arvoista. Mutta nyt keksimme tavan jolla poika katsoo koiria, muttei kisko ja on hiljaa. Pieni vihellys, vierelle ja toinen jossa nyrkin sisällä on pari namia, kuonon edessä namit on hyvä tekniikka, koska Bruno ei rähise, se katsoo koiria mutta on hiljaa ja tökkii kättä namipalan toivossa. Namin saadessa se ei suinkaan lähde haukkumaan ja räyhäämään vaan haluaa uuden vaikka nyrkissä ei enää olisikaan namia. Burno välillä istuu alas ja odottaa namia, katsomme koiraa mutta Brunon katsoessa minua, annan sille namin koska se on hiljaa ja keskittyy enemmän omistajaansa kuin koiraan.

Tottakai se on nyt aluksi ihan hyvä että se keskittyy namin saamiseen kun koira ohittaa, koska silloin ei synny räyhäämistä. Naru on kuitenkin vielä lyhyellä ettei se tee äkki hyökkäystä ja saan sen nopeasti takaisin vierelle ja hallintaan. Kunhan se oppii että namia saa kun ohitetaan nätisti toinen koira, aletaan opettelemaan löysemmällä narulla, ja lopulta ilman namipalaa, ja namipala tulee vasta kun koira on mennyt ohi ilman räyhäämistä.
Olin aluksi varma, että en saa räyhäämistä kitkettyä pois, ja että joutusiin tukeutumaan koira kouluihin, mutta nyt alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että saadaan tästäkin järkäleestä kitkettyä riehuminen pois kun vaan on pitkää pinnaa ja jaksaa joka lenkille ottaa nameja mukaan. Yhteensä neljä tilannetta on jo tullut vastaan, okei koirat on ollut pieniä ja silloin Bruno on käyttäytynyt vaikka toiset koirat on haukkunut vastaan, Burno on vain katsellut koiraa ja jatkanut matkaa kun sitä olen pyytänyt. Ehkä poika on puolenvuoden jälkeen valmis kävelemään remmi pitkällä koirien ohitse rähisemättä tai noteeraamatta suuremmin toisiin koiriin. Bruno on kuitenkin fiksu ja avoin poika, ja Brunosta näkee, kun sitä kehuu ja antaa namin ja silittää, että se tajuaa mistä on kyse, ja on tyytyväinen myös omaan toimintaansa. Täytyy katsoa mitä tapahtuu kun isompia koiria tulee vastaan, miten se reagoi, mutta toivottavasti yhtä positiivisella tavalla mitä pieniin koiriin!
Aurinkoiset tervehdykset vapaalta pojalta! 

fotos © Keprex 2015
no copy!

Training....

Brunon kanssa on mennyt tuttuun tapaan hyvin, poika sai uuden luun ja riehunut sydämensä kyllyydestä. Bruno odottaa kiltisti kotona koulupäivät ja onkin huomionkipeä kun saavun kotiin ja saa rakkautta paljon. Silti, rakkaus ja ihana lenkkeily ei poista meidän ongelmaa..

Bruno on löytökoira, ja etsinyt pysyvää kotia jos jonkin aikaa, Bruno toki osa perus asiat, istu, tassu, maahan. Remmissä kävelee nätisti, mutta edessä, silti pyytäessä sen viereen, on sen vaikea musitaa sana 'nätisti'-kehotus kun remmi on löysällä ja pyydän poikaa kävelemään vieressäni. No, joka päivä paremmin se onnistuu kun sitä yrittää, mutta todellinen ongelma on remmiräyhääminen. Oli koira miten iso tahansa tai kuinka pieni, narttu tai uros se on aina rähisemisen arvoinen. Entinen koira oli lempeä eikä jaksanut kinnostua koirista joten siltä ei edes tarvinnut kitkeä remmiräyhäämistä pois. Minulle kyllä sanottiin että remmissä kävelee poika nätisti, mutta uroksista poika ei pidä. Noh.. ei se kyllä nartuistakaan näytä tykkäävään. On oletettavaa, että Bruno toki rauhoittuu muutaman vuoden sisälle kun se on kastroitu, mutta en halua paria vuotta taistella siitä saako se mennä rähisemään vai ei. Olen kokeillut vähän sitä sun tätä, mutta kiitokset tyttöystävälleni joka kaivoi muutaman blogin remmiräyhäämisestä ja nyt on ideoita kuinka saattaisin saada pojan lopettamaan räyhäämisen. Pelkoa Bruno ei koe, mutta uskon että se on vain sitä kuuluisaa urosten machoilua, vaikka narttujen kanssa Bruno tulee toimeen eikä mitään yritäkkään. Näin kuulemma. Poika on kuitenkin ollut vielä sen verran vähän aikaa etten osaa sanoa tarkasit itse miten se toimeen tulee kenenkin kanssa.
Nyt kuitenkin alkaa Brunon koulutus jakso, aika opetella kävelemään remmissä löysällä vieressä, ja ohitella koirat turvallisella välimatkalla mutta remmi suhteellisen löysällä jos se auttaisi lopettamaan moisen käytöksen. Alkuun ollut lepsumpi meno koska uusi paikka vielä pojalla, mutta nyt on aika alkaa opettaa koiraa sellaiseksi kuin sen haluan. Ja pojasta tulee vielä komea ja hyvä käytöksinen herrasmies !

Kokeilin myös päästää tänään Brunon vapaaksi pihassa, ja se sinkosi samantien kohti peltoa, ja olin varma että nooooin nyt se karkasi, mutta väräässä olin. Pieni kutsu ja poika käänsi kurssin hakien vain lelun ja juoksi onneissaan kohti ja veti hepulit juosten ympäri pihaa innoissaan. Kyllähän poikaa uskaltaa pitää vapaana kun sitä jaksaa katsoa ja sen kanssa jaksaa riehua. Ehkä ajokoiraa siinä hitusen on kun lintuja tykkää jahtailla, mutta tuskimpa se pihasta lähtisi kun sitä kutsuu. Poika on käyttäytynyt moitteettomasti, katsotaan mitä kaikkia kujeita se vielä keksii itselleen ja mun varalle!

Foto © Keprex 2015
no copy!

weekend

Muutama päivä on nyt kulunut kun en ole kirjoittanut, ja pelkkää positiivista sanottavaa komistuksestani. Bruno on tottunut jo äitiini, se on aina iloinen ja menee iloisesti vastaan kun äitini tulee paikalle. Lisäksi, Bruno sai uuden tuttavuuden, tyttöystäväni tuli kyläilemään ja Bruno oli heti innoissaan tavatessaan uuden tytön, ja olen siitä eirttäin iloinen, että tämä poika ja rakastamani tyttö tulivat hyivn toimeen ♥
Ajattelin että Bruno tuskin nukkuu joka yö vieressäni kun se tottuu ympäristöön, mutta olin väärässä. Kun oltiin tyttöystävänkin kanssa nukkumaan menossa, Bruno tuli täytteeksi sänkyyn ja turisi siellä tyytyväisesti. Ainoa miinus puoli pojassa on se, että se haluaa varastaa peitot alleen ja jättää omistajan ilman peittoa... kelmi mikä kelmi. Bruno on ollut muutaman kerran yksin tunnin verran, ja aina kotiin tullessani asunto on ollut pystyssä ja kaikki on ollut ok, välillä kuullut kuinka iso mies ulvoo kotona yksinäisyyttään. Mutta tullessani takaisin se on yhtä sekamelskaa ja pusuttelua kun Bruno toivottaa tervetulleeksi kotiin.
Kyllä sen huomaa, kun koiraa ei ole ollut pitkään aikaan joka on kotona vastassa häntää heiluttaen kun tulet hiljaiseen asuntoon, nyt niin käydessä voin vain hymyillä iloisesti, että vihdoin kotonanikin on joku joka todella on kaivannut minua kotiin. Bruno tosin rakastaa olla siellä missä minäkin, onse jonkinlainen takiainen, mutta ei se pelkää yksinkään oloa. Perjantai meni lepsussa ilmapiirissä, maattiin ja oltiin sisällä suurimmaksi osaksi, ja kyllä se poika tykkää myös vain löhötä.

Lauantai meni tyttösytävän ja koiran kanssa touhutessa, mutta sunnuntaina saatiin sateen sijaan hienokin ilma. Päätettiin sitten lähteä vähä kuvailemaan, toisiamme ja tottakai muutama kuva sitten itsestäni ja koirasta otettiin. Muissa kuvissa ei olekkaan näkynyt, mutta tykkään kun Brunolla on valkea rinta mutta se on silti laikukas, oikein komea poika ♥ Ongelmai tottakai vieläkin tuottaa toiset koirat, poika ei millään tahdo uskoa ettei niille saa haukkua. Olihan meillä eräs toinen agressiivisempi uros koira, mutta sitä oli helpompi pitää sillä se oli paljon pienempi ja kevyempi poika. Bruno taas on paljon suurempi, massivisempi ja voimakkaampi, joten on aina parempi istua alas ja opettaa poika olemaan hiljaa toisten koirien mennessä ohi. Tässä muutama kuva sunnuntaiselta kuvaus retkeltä. 

Maanantaina sitten oli koulua, ja hyi ei.. Alan oikeasti kaipaamaan kipeästi kesälomaa kun saa löhötä ja nukkua pitkään eikä tarvi tuijottaa kelloa koska pitää mennä nukkumaan ja koska ei. Yö sujahti hyvin toristessa koiran kanssa, mutta aamulla olikin sitten haikeampi tunne. Katsoessani ruskeita silmiä jotka tuijotti minua kun piti mennä kouluun, halusin hyppiä ylös alas ja jäädä kotiin, mutta se nyt ei vain ollut mahdollista. Burno oli kotona sen suunnilleen kuutisen tuntia, ja kotiin tullessa ajattelin että mitähän se olisi hajottanut kotiin, mutta ei yhtikäs mitään. Poika oli oikein kiltisti kotosalla odottamassa, ja kotiin päästessä se oli onnesta soikeana kun pääsi omistajan syliin ja hyppimään ja pusuttelemaan.
Käytiin pitkällä lenkillä ja Brunon pahimmat viholliset on työkoneiden äänet. Se käveli remmi tiukalla ja pörheänä eteenpäin karvat pystyssä ja piti hiljaista mutta umeaa murinaa kuin varoittaakseen työkoneita. Aika suloista oikeastaan. Sittemmin se tapasi ensimmäisen koira kaverinsa, taino.. tapasi ja tapasi. Bruno vikisi ja ulisi muttei lainkaan haukkunut kun bokseri koira meni ohitse. Bruno taisi hyväksyä kaverinsa yhdennäköisyyden takia kenties? Kotona löhöämistä ja pientä päikkärin tynkää ja leikkimistä harrastettu, mutta muuten päivä mennyt oikein leppoisasti. Katsotaan mitä kuluva viikko tuo tullessaan, onko poika jatkossakin kiltisti kotona kun sen pitää olla 7-8 h yksin kotona, vai odottaako kotona katastrofi? 

Fotos © Keprex & Zevry 2015
no copy~!

Sunny Day

Yö oli mitä mainioin. 

Bruno ei vierastanut lainkaan, vaan nukkui kiltisti yön ja aina aamuun saakka vieressä, vaikkakin välillä herätti vaihtaessaan asennon jaloista nukkumisesta kainaloon nukkumiseen. Poika oli erittäin herttainen, nukkui kiltisti ja tykkää nukkua halauksessa.
Aamu toimet tehtiin ja Bruno oli jatkuvasti vieressä ja tarkasteli mitä kaikkea aamu rutiiniin kuului. Aamu palaa tehdessä poika oli menossa mukana ja siitä saikin suloisia kuvia! Poika on herttainen ja auringon paistaessa myös paljon pirteämpi.
Kynsi sakset pojalle todellakin pitää hankkia, kynnet on sen verran pitkät kun opetin Brunoa ryömimään ja kierimään (Kieriminen tosin on vielä vaikeampi mutta ryömiminen oli helppoa), pojan läiskiessä tassuilla käsiä vasten kun halusi namipaloja sai se ihon hiukan kärsimään ja punaiset jäljet käsiin jätti. Ja tottakai kun oli pakko tehdä pieni aamu painiminen repi se tassuilla käsiä vähän enemmän ja tykkäsi jauhaa myös käsiä, mutta leikki leikissä!
Ja päätön nallekin sai karun kohtalon kun siltä lähti kaksi käpälää ja töpö häntä joka muistuttaakin nyt enemmän kuollutta öttiäistä kuin nallea edes kaukaisesti! Pumpulia oli pitkin kämppää mutta hauskaahan se vain oli repiä sekin riekaleiksi ja riehua vielä vähän lisää. 

Päivällä tehtiin pidempää lenkkiä ja poika käveleekin ihan lungisti remmissä mutta koiran tullessa vastaan alkaa murina ja pieni räyhääminen mutta sekin hiukan rauhallisempaa kuin ensimmäisenä päivänä. Lenkki oli hyvän mittainen ja pihalla poika viihtyikin miltei koko päivän.
Aamusella se sai varastettua puu kasseista joilla oli tarkoitus taloa hiukan lämmittää niin yhden puuhalon, joka oli sitten tosi kiva kun se ei hajonnut samantien. Puu palikkaa oli hauska hakea ja järsiä mutta ei se tuhoutumiseen saakka hajonnut! Tosin futis pallo koki karun kohtalon josta revittiin yksi nurkka kokonaan pois ja nyt pallo onkin sitten littana ja muistuttaa jollakin kaukaisella tavalla palloa. Nyt se on vain tyhjä epämuodostunut lettu. Pihalla poika pääsi vähän kaivelemaan ja tutkimaan enemmän pihaa ja nukkuihan se myös auringossa ihan tyytyväisenä. 

Pitkän ajan jälkeen kaveri tuli käymään ja Burno otti avosylin uuden tuttavuuden vastaan, tottakai se haukkui ensin mutta rauhottui lopulta ja hyväksyi uuden kaverin. Hassua ehkä oli että Bruno koitti alistaa mies puolista ystävääni nylkyttämällä, mutta ei se mua ole kertaakaan koittanut nylkyttää. Ehkä Brunolla on jokin tarve alistaa miehiä? Kävisi järkeen! Komennuksen jälkeen se kuitenkin tajusi ja meni lopulta leikkimään omiaan. 

Huomasin kuitenkin aamulla Brunolla kolme punkkia jotka nypin irti, mutta taitaa kesästä tulla melkoinen punkki kausi kun parissa päivässä sille oli jo kolme tullut! Olihan se vähän hankalaa noin ekaksi kerraksi nyppiä punkit irti, mutta lähtihän ne sitten ihan pinseteillä kokonaisina irti! Pitääpi hankkia vielä kynsi sakset ja jokin punkki esto sekä muutama isompi luu mitä poika saa jyrsiä hyvillä mielin! Toinen päivä meni varsin mallikkaasti! Bruno ei vierasta enää ollenkaan vierasta paikkaa, paitsi junat on todella mielenkiintoisia. 

All fotos © Keprex 2015

Welcome home boy

Bruno tuli tänään uuteen kotiinsa pysyvästi!
Poika ei pahemmin aristele uusia tuttavuuksia, muutama haukahdus saattaa kuulua mutta muuten poika heiluttaa häntää ja ottaa uudet ihmiset avosylin vastaan. Bruno tuli muuttopäivänä joten kämppä oli sotkussa mutta koiraa se ei haitannut. Bruno oli mukana muutossa kokoajan ja seurasi tarkasti missä oli mitäkin ja mitkä laitettiin mihinkin. Hassua katsoa vanhoja kuvia joissa meillä on pienempi koira ja jonka kasvot ovat kapeat ja sirot ja nyt katsoessani omaa koiraani se on jykevä mutta kaunis. Kyllähän siinä pienet kyyneleet tirautti kun tajusi että vihdoin pitkään aikaa hinguttu toive toteutui ja sain koiran. Liittyihän koiran hankkimiseen melko paljon työtä ja elämän muutosta, mutta vihdoin ja viimein sain oman Bruno pojan! 

Brunon kanssa lenkkeiltiin tänään pariin otteeseen, poika kävelee oikein kiltisti narussa ja kuuntelee hyvin, vaikkakin on pieni remmi riehuja. Nuoreksi löytökoiraksi Bruno on harvinaien avoin ja ihmisrakas sekä luottavainen muksu, vaikkakin sen leikki on välillä vähän rajua, mutta ei poika koskaan pahaa tarkoita. Isoveljeni kävi myös tervehtimäsä uutta perheen jäsentä, ja tykätyihän sekin koiruuteen. Sukulaiset on tulossa innoissaan katsomaan koiraa, ja uskon että Bruno ottaa jokaien avosylin vataan.

Bruno sai myö lahjan äidiltä joka oli suloinen pehmonalle, eikä siihen sekuntia pidempään mennyt kun Bruno päätti että nalle on söpömpi ilman päätä ja niin se pää lähti turhankin helposti. Brunolle tosiaan ei kannata pehmoleluja antaa ellei halua niitä ilman pumpuleita takaisin! Pallot on kuitenkin parhaita, ne pyörii ja niitä on kiva jahdata... paitis että pojan leuat taitaa olla turhan kovat sen oman aivokapasiteetin älyämiseksi sillä meidänkin futispallot menetti muotona ja on nyt muodon lettu, mutta ai että poika tykkää siitä! 

Kepit on myös kivoja mutta vinkulelut on hiukan pelottavia pojan mielestä. Bruno on myös kova kuuntelemaan ja ilmehtimään kun sille puhutaan. Bruno on keskikokoinen koira mutta sen suu on todella suuri, joten futispallojen pitää olla isoja jos niitä vastusta haluaa. Roskia viedessä poika jäi pihaan yksin ja kyllä se jo omistajana tunnisti kun uikutti ja haukkui perään, ja takaisin tullessa oli vastassa märät pusut! Tästä pojasta tulee todellinen mamin lellikki ♥ 

Ensimmäinen yö tiedossa, mutta eiköhän Bruno hyvin nuku vieressä!

Happiness is a warm puppy.

Mr. BRUNO

Bruno on sekarotuinen, bullmastiffin näköinen parivuotias nuori pöhlä, joka sai uuden kodin luotani. Bruno on kaunis ja massiivinen leikattu uros jolla on ruman ankanpoikasen tarina. 

Bruno on löytökoira Suomesta, jota pentuna omistaja ei koskaan kaivannut enää. Bruno on ollut eläinsuojelun hoivissa sekä yhdessä kodissa käynyt eloisa nuori poika, joka ei ole saanut omaa kotia. 9.5.2015 Bruno kävi katsomassa uutta kotia luonani, ja oli jäädä samantien omakotitaloon vahtimaan ja saamaan rakkautta. Harvoin näkee yhtä rohkeaa löytökoiraa joka katsoo uutta ihmistä suoraan silmiin, kuuntelee ja on kuin kotonaan. Jo kuvan nähdessäni tiesin että haluan tämän komean pojan luokseni viettämään loppuelämäänsä.
Muutama vuosi ilman koiraa on saanut koirakuumeen kasvamaan, ja muuton tullessa sain myös vihdoin koiran hankinnan aluilleen, ja lopulta nopeasti komea poika löytyikin.

Bruno on voimakas mutta myös fiksu koira joka varmasti tulee oppimaan jos jonkin sorttista temppua. Ihmisrakkaus tietenkin on aina plussaa, vaikkakin iso koira onkin ja sitä saattaa arkoa mutta koira on lempeä vaikka onkin vielä lapsellisen energinen ja tohelo nuori herra.

Blogin loin nimenomaan Brunoa varten jossa sen elämästä ja temmellykistä tulen kertomaan!
Tervetuloa uuteen kotiin kuola turpa ♥