Muutama päivä on nyt kulunut kun en ole kirjoittanut, ja pelkkää positiivista sanottavaa komistuksestani. Bruno on tottunut jo äitiini, se on aina iloinen ja menee iloisesti vastaan kun äitini tulee paikalle. Lisäksi, Bruno sai uuden tuttavuuden, tyttöystäväni tuli kyläilemään ja Bruno oli heti innoissaan tavatessaan uuden tytön, ja olen siitä eirttäin iloinen, että tämä poika ja rakastamani tyttö tulivat hyivn toimeen ♥
Ajattelin että Bruno tuskin nukkuu joka yö vieressäni kun se tottuu ympäristöön, mutta olin väärässä. Kun oltiin tyttöystävänkin kanssa nukkumaan menossa, Bruno tuli täytteeksi sänkyyn ja turisi siellä tyytyväisesti. Ainoa miinus puoli pojassa on se, että se haluaa varastaa peitot alleen ja jättää omistajan ilman peittoa... kelmi mikä kelmi. Bruno on ollut muutaman kerran yksin tunnin verran, ja aina kotiin tullessani asunto on ollut pystyssä ja kaikki on ollut ok, välillä kuullut kuinka iso mies ulvoo kotona yksinäisyyttään. Mutta tullessani takaisin se on yhtä sekamelskaa ja pusuttelua kun Bruno toivottaa tervetulleeksi kotiin.
Kyllä sen huomaa, kun koiraa ei ole ollut pitkään aikaan joka on kotona vastassa häntää heiluttaen kun tulet hiljaiseen asuntoon, nyt niin käydessä voin vain hymyillä iloisesti, että vihdoin kotonanikin on joku joka todella on kaivannut minua kotiin. Bruno tosin rakastaa olla siellä missä minäkin, onse jonkinlainen takiainen, mutta ei se pelkää yksinkään oloa. Perjantai meni lepsussa ilmapiirissä, maattiin ja oltiin sisällä suurimmaksi osaksi, ja kyllä se poika tykkää myös vain löhötä.
Lauantai meni tyttösytävän ja koiran kanssa touhutessa, mutta sunnuntaina saatiin sateen sijaan hienokin ilma. Päätettiin sitten lähteä vähä kuvailemaan, toisiamme ja tottakai muutama kuva sitten itsestäni ja koirasta otettiin. Muissa kuvissa ei olekkaan näkynyt, mutta tykkään kun Brunolla on valkea rinta mutta se on silti laikukas, oikein komea poika ♥ Ongelmai tottakai vieläkin tuottaa toiset koirat, poika ei millään tahdo uskoa ettei niille saa haukkua. Olihan meillä eräs toinen agressiivisempi uros koira, mutta sitä oli helpompi pitää sillä se oli paljon pienempi ja kevyempi poika. Bruno taas on paljon suurempi, massivisempi ja voimakkaampi, joten on aina parempi istua alas ja opettaa poika olemaan hiljaa toisten koirien mennessä ohi. Tässä muutama kuva sunnuntaiselta kuvaus retkeltä.
Ajattelin että Bruno tuskin nukkuu joka yö vieressäni kun se tottuu ympäristöön, mutta olin väärässä. Kun oltiin tyttöystävänkin kanssa nukkumaan menossa, Bruno tuli täytteeksi sänkyyn ja turisi siellä tyytyväisesti. Ainoa miinus puoli pojassa on se, että se haluaa varastaa peitot alleen ja jättää omistajan ilman peittoa... kelmi mikä kelmi. Bruno on ollut muutaman kerran yksin tunnin verran, ja aina kotiin tullessani asunto on ollut pystyssä ja kaikki on ollut ok, välillä kuullut kuinka iso mies ulvoo kotona yksinäisyyttään. Mutta tullessani takaisin se on yhtä sekamelskaa ja pusuttelua kun Bruno toivottaa tervetulleeksi kotiin.
Kyllä sen huomaa, kun koiraa ei ole ollut pitkään aikaan joka on kotona vastassa häntää heiluttaen kun tulet hiljaiseen asuntoon, nyt niin käydessä voin vain hymyillä iloisesti, että vihdoin kotonanikin on joku joka todella on kaivannut minua kotiin. Bruno tosin rakastaa olla siellä missä minäkin, onse jonkinlainen takiainen, mutta ei se pelkää yksinkään oloa. Perjantai meni lepsussa ilmapiirissä, maattiin ja oltiin sisällä suurimmaksi osaksi, ja kyllä se poika tykkää myös vain löhötä.
Lauantai meni tyttösytävän ja koiran kanssa touhutessa, mutta sunnuntaina saatiin sateen sijaan hienokin ilma. Päätettiin sitten lähteä vähä kuvailemaan, toisiamme ja tottakai muutama kuva sitten itsestäni ja koirasta otettiin. Muissa kuvissa ei olekkaan näkynyt, mutta tykkään kun Brunolla on valkea rinta mutta se on silti laikukas, oikein komea poika ♥ Ongelmai tottakai vieläkin tuottaa toiset koirat, poika ei millään tahdo uskoa ettei niille saa haukkua. Olihan meillä eräs toinen agressiivisempi uros koira, mutta sitä oli helpompi pitää sillä se oli paljon pienempi ja kevyempi poika. Bruno taas on paljon suurempi, massivisempi ja voimakkaampi, joten on aina parempi istua alas ja opettaa poika olemaan hiljaa toisten koirien mennessä ohi. Tässä muutama kuva sunnuntaiselta kuvaus retkeltä.
Maanantaina sitten oli koulua, ja hyi ei.. Alan oikeasti kaipaamaan kipeästi kesälomaa kun saa löhötä ja nukkua pitkään eikä tarvi tuijottaa kelloa koska pitää mennä nukkumaan ja koska ei. Yö sujahti hyvin toristessa koiran kanssa, mutta aamulla olikin sitten haikeampi tunne. Katsoessani ruskeita silmiä jotka tuijotti minua kun piti mennä kouluun, halusin hyppiä ylös alas ja jäädä kotiin, mutta se nyt ei vain ollut mahdollista. Burno oli kotona sen suunnilleen kuutisen tuntia, ja kotiin tullessa ajattelin että mitähän se olisi hajottanut kotiin, mutta ei yhtikäs mitään. Poika oli oikein kiltisti kotosalla odottamassa, ja kotiin päästessä se oli onnesta soikeana kun pääsi omistajan syliin ja hyppimään ja pusuttelemaan.
Käytiin pitkällä lenkillä ja Brunon pahimmat viholliset on työkoneiden äänet. Se käveli remmi tiukalla ja pörheänä eteenpäin karvat pystyssä ja piti hiljaista mutta umeaa murinaa kuin varoittaakseen työkoneita. Aika suloista oikeastaan. Sittemmin se tapasi ensimmäisen koira kaverinsa, taino.. tapasi ja tapasi. Bruno vikisi ja ulisi muttei lainkaan haukkunut kun bokseri koira meni ohitse. Bruno taisi hyväksyä kaverinsa yhdennäköisyyden takia kenties? Kotona löhöämistä ja pientä päikkärin tynkää ja leikkimistä harrastettu, mutta muuten päivä mennyt oikein leppoisasti. Katsotaan mitä kuluva viikko tuo tullessaan, onko poika jatkossakin kiltisti kotona kun sen pitää olla 7-8 h yksin kotona, vai odottaako kotona katastrofi?
Fotos © Keprex & Zevry 2015
no copy~!
no copy~!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti