Brunon kanssa on mennyt tuttuun tapaan hyvin, poika sai uuden luun ja riehunut sydämensä kyllyydestä. Bruno odottaa kiltisti kotona koulupäivät ja onkin huomionkipeä kun saavun kotiin ja saa rakkautta paljon. Silti, rakkaus ja ihana lenkkeily ei poista meidän ongelmaa..
Bruno on löytökoira, ja etsinyt pysyvää kotia jos jonkin aikaa, Bruno toki osa perus asiat, istu, tassu, maahan. Remmissä kävelee nätisti, mutta edessä, silti pyytäessä sen viereen, on sen vaikea musitaa sana 'nätisti'-kehotus kun remmi on löysällä ja pyydän poikaa kävelemään vieressäni. No, joka päivä paremmin se onnistuu kun sitä yrittää, mutta todellinen ongelma on remmiräyhääminen. Oli koira miten iso tahansa tai kuinka pieni, narttu tai uros se on aina rähisemisen arvoinen. Entinen koira oli lempeä eikä jaksanut kinnostua koirista joten siltä ei edes tarvinnut kitkeä remmiräyhäämistä pois. Minulle kyllä sanottiin että remmissä kävelee poika nätisti, mutta uroksista poika ei pidä. Noh.. ei se kyllä nartuistakaan näytä tykkäävään. On oletettavaa, että Bruno toki rauhoittuu muutaman vuoden sisälle kun se on kastroitu, mutta en halua paria vuotta taistella siitä saako se mennä rähisemään vai ei. Olen kokeillut vähän sitä sun tätä, mutta kiitokset tyttöystävälleni joka kaivoi muutaman blogin remmiräyhäämisestä ja nyt on ideoita kuinka saattaisin saada pojan lopettamaan räyhäämisen. Pelkoa Bruno ei koe, mutta uskon että se on vain sitä kuuluisaa urosten machoilua, vaikka narttujen kanssa Bruno tulee toimeen eikä mitään yritäkkään. Näin kuulemma. Poika on kuitenkin ollut vielä sen verran vähän aikaa etten osaa sanoa tarkasit itse miten se toimeen tulee kenenkin kanssa.
Nyt kuitenkin alkaa Brunon koulutus jakso, aika opetella kävelemään remmissä löysällä vieressä, ja ohitella koirat turvallisella välimatkalla mutta remmi suhteellisen löysällä jos se auttaisi lopettamaan moisen käytöksen. Alkuun ollut lepsumpi meno koska uusi paikka vielä pojalla, mutta nyt on aika alkaa opettaa koiraa sellaiseksi kuin sen haluan. Ja pojasta tulee vielä komea ja hyvä käytöksinen herrasmies !
Kokeilin myös päästää tänään Brunon vapaaksi pihassa, ja se sinkosi samantien kohti peltoa, ja olin varma että nooooin nyt se karkasi, mutta väräässä olin. Pieni kutsu ja poika käänsi kurssin hakien vain lelun ja juoksi onneissaan kohti ja veti hepulit juosten ympäri pihaa innoissaan. Kyllähän poikaa uskaltaa pitää vapaana kun sitä jaksaa katsoa ja sen kanssa jaksaa riehua. Ehkä ajokoiraa siinä hitusen on kun lintuja tykkää jahtailla, mutta tuskimpa se pihasta lähtisi kun sitä kutsuu. Poika on käyttäytynyt moitteettomasti, katsotaan mitä kaikkia kujeita se vielä keksii itselleen ja mun varalle!
Foto © Keprex 2015
no copy!
Bruno on löytökoira, ja etsinyt pysyvää kotia jos jonkin aikaa, Bruno toki osa perus asiat, istu, tassu, maahan. Remmissä kävelee nätisti, mutta edessä, silti pyytäessä sen viereen, on sen vaikea musitaa sana 'nätisti'-kehotus kun remmi on löysällä ja pyydän poikaa kävelemään vieressäni. No, joka päivä paremmin se onnistuu kun sitä yrittää, mutta todellinen ongelma on remmiräyhääminen. Oli koira miten iso tahansa tai kuinka pieni, narttu tai uros se on aina rähisemisen arvoinen. Entinen koira oli lempeä eikä jaksanut kinnostua koirista joten siltä ei edes tarvinnut kitkeä remmiräyhäämistä pois. Minulle kyllä sanottiin että remmissä kävelee poika nätisti, mutta uroksista poika ei pidä. Noh.. ei se kyllä nartuistakaan näytä tykkäävään. On oletettavaa, että Bruno toki rauhoittuu muutaman vuoden sisälle kun se on kastroitu, mutta en halua paria vuotta taistella siitä saako se mennä rähisemään vai ei. Olen kokeillut vähän sitä sun tätä, mutta kiitokset tyttöystävälleni joka kaivoi muutaman blogin remmiräyhäämisestä ja nyt on ideoita kuinka saattaisin saada pojan lopettamaan räyhäämisen. Pelkoa Bruno ei koe, mutta uskon että se on vain sitä kuuluisaa urosten machoilua, vaikka narttujen kanssa Bruno tulee toimeen eikä mitään yritäkkään. Näin kuulemma. Poika on kuitenkin ollut vielä sen verran vähän aikaa etten osaa sanoa tarkasit itse miten se toimeen tulee kenenkin kanssa.
Nyt kuitenkin alkaa Brunon koulutus jakso, aika opetella kävelemään remmissä löysällä vieressä, ja ohitella koirat turvallisella välimatkalla mutta remmi suhteellisen löysällä jos se auttaisi lopettamaan moisen käytöksen. Alkuun ollut lepsumpi meno koska uusi paikka vielä pojalla, mutta nyt on aika alkaa opettaa koiraa sellaiseksi kuin sen haluan. Ja pojasta tulee vielä komea ja hyvä käytöksinen herrasmies !
Kokeilin myös päästää tänään Brunon vapaaksi pihassa, ja se sinkosi samantien kohti peltoa, ja olin varma että nooooin nyt se karkasi, mutta väräässä olin. Pieni kutsu ja poika käänsi kurssin hakien vain lelun ja juoksi onneissaan kohti ja veti hepulit juosten ympäri pihaa innoissaan. Kyllähän poikaa uskaltaa pitää vapaana kun sitä jaksaa katsoa ja sen kanssa jaksaa riehua. Ehkä ajokoiraa siinä hitusen on kun lintuja tykkää jahtailla, mutta tuskimpa se pihasta lähtisi kun sitä kutsuu. Poika on käyttäytynyt moitteettomasti, katsotaan mitä kaikkia kujeita se vielä keksii itselleen ja mun varalle!
Foto © Keprex 2015
no copy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti