Oh boy..

Oltiin 30.5 Zombie Walkissa Marin kanssa ja olihan se poikakin sitten puettava siihen omaan maalilla tuhrittuun paitaan, ja olihan se poika komea sillä paidalla keskellä pihaa seistessään ja poseeratessa. Olihan se aluksi inhottavan tuntuinen päällä mutta kiltisti se sitten päällä pysyi.

Hetki taas kulunut viimeisestä postauksesta, mutta täällä olemme nauttineet Brunon kanssa lomasta ja lenkkeilystä. Brunon lenkit tosin ei ole niin pitkiä tutkimuksia ollut koska omajalka on siinä kunnossa ettei sillä pitkälle kävellä, mutta Bruno on tajunnut pointin eikä kiukuttele, vaikkakin välillä pihalla se juoksee itsensä pökerryksiin. Kaupassakin käytiin uuteen otteeseen ja kioskilla, Bruno istuu nätisti ja odottaa koska lähdetään uudelleen liikkeelle, ainoa suuri ongelma on yhä edelleen remmissä räyhääminen. Vaikka kaupan edessä sen pitäisi odottaa ja koira menee kauempana kyllä se alkaa jälleen kovistelemaan. Lenkeillä taas koiran naksut ei enää kiinnosta kun koira tulee vastaan vaan makkaraa on tälläkertaa vain oltava pojalle tarjolla. Eikä Bruno myöskään ilahtunut kalastajasta joka loikkasi eisin joenpenkereeltä tieltä. Tulihan siinä pojalla säpsy ja taas räksytettiin. Mutta todistettua on, että humalaiset miehet eivät tule lähellekkään kun Brunoa kuljettaa ulkona. Poika on kovin pörhössä ja rinta edessä muristen muttei se yritä päälle käydä, tottakai remmi pakko kireällä olla että muutkin uskoo sen olevan vaikutusvaltainen herrasmies. 

Kirkonkellotkin on nyt kuultu ja kyllä se poika niille koreasti lauloikin. Harvemmin Bruno ulvonut on, enemmänkin se haukkuu pienellekkun rusahdukselle pimeällä ulkona ollessaan, tai sitten jos tiellä menee joku ohi.
Myöskin ensimmäinen ukkonen on koettu nyt yhdessä, ja ei voi sanoa, vanha koira tutisi ja läähätti paniikissa jylinää mutta Bruno otti lungisti syömällä luuta ja nukkumassa vaikkakin silmät välilllä aukeni kun jylisi kovempaa. Omistaja tosin oli vähän säikympi mutta ei se poikaa kiinnostanut. Rakeet tosin oli ihmeellisiä ja niille oli syytä haukkua kun ikkuna rätisi. Mutta sitten juostiin makkariin sänkyyn turvaan kun imuri meni päälle.
Pojalle pitäisi keksii jonkunlainen lelu jota se ei mahdollisesti saisi samantien hajalle. koska niin pienet kun isotkin pallot on tuhottu.

Suurimmat ongelmat arjessa taitaa olla toisille koirille äriseminen, vaikka se on jo laantunut on se silti voimakkaasti läsnä. Jossei pojasta saa sitä kitkettyä itse, katsotaan jos kokeiltaisiin koira koulua jos vaikka saataisiin pojalle kaverikin ettei aina tarvitse leikkiä omistajan kanssa. Hetikun tulee lämmintä niin lähdetään pojan kanssa uimaan ja jalan parantuessa mennään pellolle ja metsälle kuvailemaan poikaa. Arki menee rennoissa meiningeissä!

all foto © Keprex 2015
no copy ~